torstai 18. kesäkuuta 2015

Onnellisuus vai tyytyminen siihen mitä on

Minun ympärillä pyörii parisuhdeturbulenssi. Neljänkympin tehopesussa ja kuivausrummussa, jossa imetään viimeisetkin mehut perhe- ja työelämän uurastajista, tuntuu loppuvan tehot parisuhteista. Erojahan siitä syntyy ja paljon muretta. Jokainen eroa harkitsevista tuttavistani on puhuneet samaa mantraa,  että he eivät ole onnellisia ja kasvoimme erilleen. Olenkin tässä miettinyt onnellisuutta, koska harvoin minäkään arjessa huomaan olevani onnellinen. Päivän onnellisin hetki on usein se, kun lapset on saatu nukkumaan ja istuu hiljaa herra Insinöörin kanssa sohvalla. On se minustakin vaikeaa löytää onnea pyykkivuoresta, ruskeasta kastikkeesta ja imuroinnista, mutta ehkäpä se onni ja onnellisuus löytyy hetkistä noiden välistä.

Parisuhteessa olen aivan onneton. En kestä julkisia rakkaudenosoituksia ja olen muutenkin hieman äkkiväärä. Mutta toisaalta lienen uskollista ja vähääntyytyvää vaimosorttia. Vaikka olisihan ajatus romantillisesta rakkaussuhteesta paljon upeampi kuin meidän mullalle ja jalkapallosukalle tuoksuva arkirakkaus. Ja sitä erilleen kasvamistakin olen miettinyt, että kyllä puhumattomuus ja erillisyys on helppoa, mutta ei se ole ihan mahdotonta löytää taas toisensa uudelleen. Vaikka olen minä niinkin ajatellut, että ei se eroaminen huonoa kaikille tee. Onhan meillä nelikymppisillä vielä laskennallinen toinen mokoma edessä, joten kannattaa olla itselle rehellinen. Juhannuksena voikin sitten uudet sinkut tehdä taikojaan. Minä keskityn ruokaan ja arkionneen. Näin on hyvä.

Ompelu on hauska harrastus kopissa, mutta satumaisen mieluisaa sitä tulee, kun saa ommella laneilla muiden samanlaisten kanssa. Ja mieluiten tietenkin vuorokauden yhteensoittoon ja ilman keskeytyksiä (ruokaa ja seurustelua ei lasketa keskeytyksiksi). Alkukankeuksien jälkeen sain jotain valmistakin...

Selian Shalk Starsit ovat edelleen ihanat!

Ompeluystävältä saatu autokangas on herra U:n lempivaate. Kiitos ihana <3.

Selialta ostettu Laurenin kettukuosi on ihanaa.

Tämäkin kangas on ompeluystävältä, kiitos T-E!


Kankaiden yön kangasostos on yllätyksekseni erittäin mieluisa. Nappinjan kuosit ja kangaslaatu yllätti minut positiivisesti.


Ikasyriltä tilattu kangas pääsi vihdoinkin paidaksi.

Viljamin puodin pandat on tältä erää loppuun kaluttu. Viimeinen pikkupala pääsi paitaan, jossa muuten on raitaa kaikin päin.


Siinäpä ne lanien tuotokset perusvaatetta perusnaisen paininjalan alta.

11 kommenttia:

  1. Sinulla on aivan ihastuttava blogi, ihan lempparini <3 Onnellisuus on kyllä löydettävissä arjessa, juurikin niitä pieniä tähtihetkiä pyykkivuoren ja ruoanlaiton välissä, joskus kaipaan jopa niitäkin. Onni istuu arjen olkapäällä :D Romanttinen rakkaus on ohimenevää ja yliarvostettua,tärkeintä on kumppani,joka arvostaa meitä juuri sellaisina kuin olemme. Elämästä voi nauttia joka päivä...vaatii vähän harjoittelua ja "lapsen mieltä". Hymy. Kauniita kankaita ja ompeluksia sait aikaiseksi. Hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, edelleen minusta on hassua saada palautetta lukijoilta, että he pitävät blogistani. Mutta kiitos ja ihanaa, että sanot sen ääneen. Minä uskon kanssa arkiseen onneen ja elämään, ja ehkäpä siksi koen useinmiten olevani jos en onnellinen niin tyytyväinen elämääni. Sekin on jo paljon.

      Poista
  2. Puhuttelevaa pohdintaa ja hienosti kerrottu, kuin romaanin sivulle olisin eksynyt. Paljon olet laneilla saanut aikaan, ihania paitoja! Mä haaveilen myös omasta ompeluvuorokaudesta, yksikin jo riittäisi. Kaksi olisi jo luksusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. Punastuin kohdassa "romaanin sivuille eksynyt". Aluksi laneilla tuntui ettei tule mitään, mutta lopuksi pääsin vauhtiin ja vaikka nukuin välissä sain valmistakin. Ompelu on oikeasti ihanaa ja etenkin silloin, kun siihen on aikaa ja rauhaa. Minä en nimittäin kestä keskeneräisiä ompeluksia ja sauma silloin ja tällöin on mahdoton ajatus :D

      Poista
  3. Olen samaa mieltä onni on nimenomaan niitä arjen pieniä hetkiä ja tyytymistä siihen mitä on. Lisäksi onni on mielestäni itsensä tuntemista, jollei itse tiedä mitä oikeasti haluaa on mahdotonta kokea olevansa onnellinen ja tyytyväinen. On kovin vaikea kokea itsensä onnelliseksi jos haluaa aina jotain muuta tai jotain lisää, eikä näe niitä pieniä hetkiä. Kivoja vaatteita olet laneilla saanut aikaiseksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie olen ajatellut tuota itsetuntemustakin hieman kummastellen, kun minusta tuntuu ettei se ole lainkaan helppoa, kun se minuuskin on sellainen muuttuva. Mutta kyllä, itsetuntemus ja -hyväksyntä auttaa rakastamaan läheisiä ja omaa arkea.

      Poista
  4. Just parasta tuo mullalle ja jalkapallohikisukalle tuoksuva arkirakkaus. Se on just sitä kestävää lajia. Tsempit sille! <3
    Onnistuneita ompeluksia olet saanut aikaan laneilla. Minulla on vielä lanineitsyys menettämättä. Kaverin kanssa ollaan kyllä sellaisia syksylle pikkusen suunniteltu. Saa nähdä, toteutuuko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lanit ovat ihana keksintö. Joskin mulla menee hurjasti aikaa turinointiin ja syömiseen :D

      Poista
  5. Minusta on ihana lukea sinun ajatuksia erilaisista asioista, osaat niin hyvin kirjoittaa. Elämänmakuisesti, rohkeasti ja luovasti.

    Mahtava setti vaatteita, ihania kaikki :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ilahduttaa se, että joku oikeasti lukee tekstit, eikä vaan selaile kuvia :D. Kiitos <3

      Poista
  6. Mahtavia aikaansaannoksia! Haluan ehdottomasti joskus mukaan laneillenne! =D Mukavaa, että U pitää paidasta <3 , taitaa se olla meidänkin pojan jos ei ihan ykkössuosikki niin ainakin yksi suosituimmista paidoista! Tiedän myös yhden kolmannen pojan, jolla on myös samanlainen paita (minun tekemäni) ja on hänenkin suosikkinsa.

    VastaaPoista