Maailman epävarmuudesta ja muutama poikeus

Viime aikoina on käynyt selväksi, että maailma on vallan epävarma paikka ja paljon voi tapahtua lyhyessäkin ajassa. Ihmisen ei auta kuitenkaan jäädä maahan makaamaan, vaan sopeutua. Julkisuudessa velloneesta keskustelusta voisin päätellä ettei se ole helppoa, ei edes maamme johdolle tai ehkäpä vähiten juuri heille.

Onneksi maailmassa on muutamia pysyviä asioita. Niitä tuntuu olevan ympärillämme tuskastuttavan paljon; aina tulee uusi salarakaskohublondi ja tositeevee, jossa ainakin pussataan humalassa. Ja sitten on ne mielensäpahoittajat, jotka tekstiviestillä lähestyvät lähimmäistään suivaantuneena lehtipuhaltimista tai maton tamppaamisesta sunnuntaina. Siinä ei paina maailman kriisit, leikkauslistat tai pakolaisuus, kun suomalainen ojentaa naapuriaan. Meidän perheessä tuntuu pysyvyyttä edustavan Herra Larry, joka uskollisesti kolkuttaa oveen säännöllisin väliajoin ja on se sitten tuttua ja turvallista, kun saa lastaan yötä myöden ulkona nukuttaa. Vaan ompelulla lähtee pienet pahat mielet ja ratkomalla loput. Näin se on.

Noshin kapeista poikainhousuista sain inspiraation kaavoittaa herra U:lle housut. Tällaiset niistä tuli. Ommeltu Selian jc:stä.

Poseeraukset ovat nykyään ihan huippuja.

Onnistuneesta kaavoituksesta hurmaantuneena ompelin toisetkin housut ja tuikkasin ihan ulkosaumat. Kyllä kelpaa.

Ja housuille kaveriksi raitapaita kyynärpaikoilla. Arvostan Noshissa sitä, että kaikki mätsää, vaikka sama se arjessa on, kun Herra Insinööri kiskoo pinojen ensimmäiset lapsen niskaan sävyistä välittämättä.

Ota kuva, kun mä irvistelen.

Melkein näitä ommellessa unohdin, että ratkoja on olemassa. Onneksi tänään palasin takaisin maanpinnalle katastrofiompeluksen myötä. Hätäiseen on kainalot kuivuneet neljässä tunnissa - mutta siitä lisää kunhan ensin toivun.

Supervoimaa putelista?

Maailma olisi huomattavasti parempi paikka, jos jokainen meistä omaisi kolmivuotiaan maailmankuvan ja itsevarmuuden. Herra U on vakuuttunut siitä, että isona hänestä kasvaa Hämähäkkimies tai dinosaurus. Toivon hartaasti, että ensimmäinen vaihtoehto olisi lähempänä totuutta. Mieluummin näen poikani viheltävän menemään sinisessä lycra-asussa kuin hampurilaisbaarissa tekohampaita kolistavana dinona.

Kahden tytön jälkeen on nautinnollista irtautua prinsessaleikeistä ja tempautuu testosteronia tihkuviin seikkailuihin. Harmillisesti luonneroolikseni on valikoitunut kuollut vihollinen, jonka suurin saavutus on korista ja anoa armoa. Toinen suosikkiroolikseni valikoitunut hahmo on pullea dinosaurus, joka ei jaksa edes juosta, saati pelastaa maailmaa. Herra U:lla taas on leikeissään käytössä kaikki superaseet, jotka maa päällään kantaa. Yhtään leikkipyssyä meille ei ole koskaan ostettu, mutta lapseni tekee sellaisen vaikka herneenpalosta. Se siitä asettomasta kasvatuksesta.

Näillä rooleilla lienee osuutta siihen, että olen päätynyt hankkimaan kuntosalikortin ja aloittanut epätoivoisen ja hikisen vyötärönmetsästyksen. Olen jopa oppinut nauttimaan liikunnasta ja en enää käytä kaikkia aikaani kanssakuntoilijoiden vaatteita ja niiden leikkauksia tarkkaillen. Katsotaan milloin ensimmäiset jumppatrikoot eksyvät paininjalan alle.

Selian Homemade hero-jersey oli kuin tehty herra A:lle. Päätin applikoida suoralla muutaman putelin raitatrikoolle, jonka ompelun oli taas merkkiä kohdistushelvetti.

Hihassa on tähti samasta kankaasta.

Ja taakse puteli.

Velour lienee poissa muodosta niin vähän sitä löytyy kaupoista. Minusta se on edelleen loistava housumateriaali!

ps. Ompelijaksi, joka inhoaa raitoja paininjalan alle eksyy todella paljon raitaa....

Katumusta tai oppimistilanne

Kyllä olin tyytyväinen mieheni hääpäivälahjaan, ainakin ensimmäiset kaksi viikkoa. Enää en pidä ideaani lähes lainkaan nerokkaana, saati ovelana. Kyllä on kuukausi ihan liikaa remonttia ja loppua ei näy. Harmillisesti vastuunkantajana ei ole Herra Insinööri, joka tuskin olisi repinyt keittiön yläkaappeja seinästä ja irroittanut astinlautoja portaista. Mutta mitäpä tähän voi sanoa, tilanteet vai johtivat toisiin ja nyt meillä on uudet portaat ja keskeneräinen keittiöhässäkkä ilman yläkaappeja. Ei ole iltaisin tarvinnut hakeutua ompelimoon, kun kädet on täynnä laastia ja suteja.

Yritän ensi vuonna muistaa ostaa kauluspaidan tai Bossin dödön, sekä kirjoittaa kauniin kortin, jossa vilisee ylisanoja. Itseni tuntien vuodessa ehdin unohtaa tämänkin vaiheen ja ostan taas jotain vänkää ja omaperäistä. Tänään minun olisi pitänyt hioa seinää, mutta karkasin ompelemaan. Pakko oli käydä kokeilemassa osaanko enää saumuroida tai kantata. Osasinhan minä, joten voin nyt jatkaa remontointia ja unelmointia kaaoksen taltuttamisesta.

Teemaan sopien seinään iskettiin valmistuneet vaatteet maalarinteipillä. Paidassa kokeiltiin Raide-kaavaa ja housut muokatut Saimit.

Supermiehen suosikkikangas.

Ja välittömästi päällä.

 

Jatkan mantran luettelemista "Tämä remontti valmistuu, tämä on vain väliaikaista".