Siiri ja Myyry pisti ompelijan hikoilemaan

Minä olen mukavuudenhaluinen ihminen. Inhoan ylenmääräistä itseni rääkkäämistä ja jään helposti nautiskelemaan elämästä. Haluan myös nopeasti valmista. Ei siinä kerkiä visioida ja pohtia, kun antaa vain mennä. Paha kombinaatio ompelijalle. Ihan paha.

Minulla oli kova tarve saada harmaa Siiri ja Myyry kangas ommeltua. Päätöntä alkaa leikkelemään kangasta ja visioimaan settiä, kun on neljäpäivää yksin U:n kanssa kotona. Mutta niin minä tein. Ompelin ensin paidan. Purin jokaisen resorin kerran. Tuli hiki ja ärsytys. Mutta ymmärsinkö lopettaa ja jatkaa hommia seuraavana päivänä. No, en ymmärtänyt. Päätin ottaa sitten revanssin Ottobren Jumping Jack-kaavasta. Edellisellä kerralla lappuhaalarit muuttuivat hermojen loppuessa housuiksi. Kyllä on sen jälkeen harmittanut mokoma selkärangatonvellihousuääliö-asenne. Nyt kun alkulämmittelyt oli tehty, oli aika ottaa revanssi.

Ja menikö tämä sitten paremmin. Noh, meni. Ensimmäisen kokoonpanon sain valmiiksi ompeluystävän lähettämien ohjeiden ansiosta melko mallikkaasti. Illalla katselin housuja roikkumassa henkarissa ja alkoi sitten harmittaa, että taas Huiski ja Haiski pääsivät työnsyrjään kiinni ja huseerasin aplikoinnin kanssa. Aamulla ratkoin aplikaatiot, purin housut osiin ja aloitin alusta. Ei päässyt ompelija raukka tänäänkään tuntiansioille, ei. Kyllä me ollaan melkoinen tiimi Rouva Ratkojan kanssa. Saisi sekin pitää hetken kesälomaa, ansaittua sellaista.

Harmaa Siiri ja Myyry on Pehemiältä ja kaavana on On the road-luottokaava. 

Väriä pitää olla, joten jokainen resori on erivärinen.

Kaksi kertaa ommellut Jumpin Jack- haalarihousut. Etutaskut jätin pois, koska tein tuon applikaation. Liika on liikaa.

Settinä.

Lopuksi sovituskuvia. Aika ihanat tuli ja taas kerran kasvunvaraa ....

Valmista on. Moneen kertaan ommeltu vaate. Voisiko joku hakea tuon Rouva Ratkojan meiltä lomalle. Käydään kuumana, me molemmat leidit.

Tuotevalvontakeskus otti vastaan reklamaation

Ompelijan on hyvä olla naimisissa Herra Insinöörin kaltaisen ihmisen kanssa. Siis sellaisen henkilön, joka kannustaa vaimoaan ompelemaan, kehuu valmiita vaatteita ja mikä tärkeintä antaa palautetta sopivasti ruokitulle vaimokullalle kauniissa paketissa. Minä sain palautetta, hyvä niin. Kuulemma rakkautemme hedelmän U:n pää on kasvanut tai rakastamani Kisuliini-bodyn laatija ei ole huomioinut vauvan yksilöllistä pääskasvua laatiessaan kaavaa. Toisin sanoen, Herra Insinöörin mielestä tekemäni bodyt ovat hankalia pukea ahtaan päänsuun takia. Melkein loukkaannuin, mutta pidin suuni kiinni.

Seuraavana päivänä menin ompeluhuoneeseen ja ompelin raivoisasti. Arvatkaa mitä? Kisuliini-bodyja tietysti. Tuotevalvontakeskuksen ompeluosasto otti vastaan palautteen ja kuunteli (kerrankin) asiakastaan. Tälläisiä niistä sitten tuli....

Versio I laitoin yhden nepin olalle. Tämä sujahti oikein kivasti päälle, mutta ei miellyttänyt minun silmää.

Kisuliini-body ommeltuna Noshin robottikangas. Ihana kuosi, mutta sangen vähäjoustoinen kangas.

Versio II:ssä laitoin koko raglasauman menevän neppilistan. Tämä toimi hienosti ja miellyttää silmää enemmän.

Sama kaava. Intiaani trikoo Seliasta.

Mannekiinitkin nukkuu joskus. Voiko kauniimpaa olla, kuin oma nukkuva lapsi.

Tänään olen ommellut taas revanssihengessä, mutta siitä tuonnempana.

Kiireisiä ihmisiä vai silkkaa töykeyttä

Minä olen miettinyt tätä kiireen käsitettä. Herra Insinöörin kesälomaan on enää muutama päivä ja olemme koko perhe odottaneet yhteistä aikaa kovasti. Tänään satuin vilkaisemaan lomakuukautta kalenterista ja sinne oli hiljaa hiipinyt merkintä jos toinenkin. On se sitten kumma, että usein joutenolo muuttuukin paikasta toiseen juoksemiseksi. Loma on ihmisen kiireisintä aikaa. Toisaalta on ihanaa tavata ystäviä ja sukulaisia ihan vaan suvessa istuen. Valintojahan nämäkin ovat.

Ketkä sitten ovat Suomen kiireisintä porukkaa? No minusta tuntuu, että eläkeläiset. Kauppajonossa he säälimättä kysyvät kolmen lapsen kanssa asioivalta saavatko he ohittaa jonossa, kun heillä on vaan Kulta Katriinaa ja voita. Bussijonossa he syöksyvät ensimmäisenä maksamaan ja teatterissa kyynärpäätaktiikalla ensimmäisenä narikalle. On se vaan ihmisen eläke yhtä kilpajuoksua kellon kanssa. Ei ole ihme, että usein vanhemmat ihmiset pukeutuvat mukaviin kävelykenkiin. Niistä on yllättävän paljon hyötyä kilpailutilanteessa.

Eilen saapui syksyn Ottobre. Monta kivaa mallia siinä oli, mutta Tähtipöly-huppari kiinnitti ensimmäisenä huomioni. Eilen illlalla tartuin saksiin ja leikkelin kankaan hurmostilassa. Ei oli kannattanut, olisi pitänyt istua miettiä. Vasta saumuroidessa huomasin etukappaleen aukeavan ihan hassusti. Eipä hätiä, ommeltiin valmiiksi ja otettiin revanssi tänään. Kiva huppari ja vihdoinkin sain tartuttua Majapuun neuloksiin, joihin olen sortunut tietämättä mitä tekisin.

Ottobre 4/13 Stardust koossa 80. Jätin vuorituksen pois, koska tein tämän paksummasta neuloksesta. Kangas Majapuulta ja Marimekolta. Ei löytynyt sopivaa vetoketjuakaan, joten nepeillä mentiin.

Siinä ne seisoo reippaat paloäijät rivissä.

Kaveriksi ompelin Kisuliini-bodyn koossa 80 Marimekon paloista.

Ja sitten revanssi. Ensimmäisestä hupparista puuttui taskut (en huomannut niitä kaavasta) ja etuosa kulki väärään suuntaan. Uusiksi oli otettava, mutta nyt harmittaa ettei maailmankaikkeus ollut lähettänyt tähänkään sopivaa vetskaa ompelijalle yön aikana. Nepeillä siis mentiin. Tein tästä hieman pidemmän, jotta menisi pidempään. 

Tälle takille tein seuraksi Mussukoiden musikantti kankaasta Kisuliini bodyn. Aika kivat yhdessä.

Nyt leipomaan, ah.

Kärttyisen akan ompelukset

Minä olen kärttyinen ja erityisesti nälkäisenä. Insinööri huomauttaa verensokereista pelkän äänensävyn perusteella, on varmaan saanut osansa nälkänalkutuksesta. Myöskään trooppinen ilmanala ei sovi minun mielenlaadulle. Että vaan ärsyttää, kun ihminen joutuu hikoilemaan alvariinsa ja uimaan, vaikka virtsiksen uhalla. On se kesä ihanaa aikaa kaikin puolin, ainakin varjossa istuessa.

Lomalla opin, että muutun nykyään sangen kärttyisäksi myös silloin, kun en pääse ompelemaan. Puolitoista viikkoa meni ilman ompelua ja tulin normaaliakin herkemmäksi. Ei tullut myöskään ajattelustakaan mitään, vaikka pohdittavaa olisi ollut vaikka kuin. Sain kokoon vain hajatelmia, joista ei ole mitään apua maailmanparannuksessa. Kotiin palatessa meinasin heti syöksyä koneille, mutta jonkun on hoidettava vieraiden emännöintiä, joten pääsin surauttamaan vasta tänään. Mutta niin olivat koneetkin loukkaantuneita, että katkoivat langat ja neulat. Penalla taisi olla eniten hampaankolossa, kun laittoi tikinkin ihan sekaisin. Silittely, säädöt ja juttelu auttoivat. Päästiin taas kavereiksi ja saatiin valmistakin. Ei ole ihmisen hyvä hylätä koneita ja nauttia lomailusta satojen kilometrien päässä, loukkaantuvat nuokin verisesti.

Päätin aloittaa surauttamalla ihan peruspaitoja tarhaan. Toivon saavani jossain kohtaa aikaa, jotta voisin tehdä vihdoinkin hupparin ihan ajatuksella. Insinöörin kesälomaa odotellessa....

Pärinä-trikoo on Seliasta. Kiva kuosi ja sopii isommillekin pojille. Joulunpunainen frotee on kirpparilta.

Silmälasit ovat nykyään ihan huipput leikkikaluna.

Voidaan laittaa ruksi seinään. Sain tuhottua yhden kankaan viimeistä piirtoa myöten. Tweet home-kangas on Sari Ahokainen shopista.

 Siinäpä tämän päivän ajatukset. Nyt pihalle kuopsuttamaan ja nauttimaan aurinkoisesta ilmasta ryyditettynä sopivalla lämpötilalla. Kesäpäivä minun mieleen.