perjantai 15. maaliskuuta 2013

Kun kone laulaa ja päätä ei pakota

Raskaus ja kotiäitiys pehmentää aivot. Tutkimuksen mukaan raskaana oleva nainen ei suinkaan kärsi luonnon omasta lobotomiasta vaan aivosolujen koko vain hetkellisesti pienenee. Aivosolujen pitäisi kuitenkin palautua synnytyksen jälkeen ennalleen, joka taas palauttaisi muistin ja aivojen toimintakyvyn ennalleen. Jep, odotettuani tätä ihmettä kahdeksan kuukautta olen lyönyt hanskat tiskiin. Ei toimi tämäkään. Taidan lopettaa vain tähän tutkimukseen uskomisenkin, miesten hapatusta.

Mutta jotenkin vaan minusta tuntuu, että monet asiat vaativat aikaisempaa enemmän pohdiskelua. Jo toinen takkiompelus osoitti, etten pysty enää painamaan mieleen uusia asioita tai oppimaan nopealla tahdilla. Jos kyse ei ole raskauden vaikutuksesta aivosoluihin, epäilen ikääntymistä.

Edellinen takkiompelus oli liian haastavaa, siis älyllisesti. Ja jos joku insinööri sattuu lukemaan tätä niin suosittelisin seuraavaksi innovaatio- ja vientituotteeksi aivojen ulkoista kovalevyä. Voi kuinka näpsää olisikaan välillä ottaa piuhat pois seinästä ja tyhjätä ajatukset turhista tiedoista, ja taas tarpeen vaatiessa kytkeä virta koneeseen ja hakea muistista esim takin ompeluohjeet tai toimintaohjeet raivoavan murkun kanssa.


Jäähdytellessä ylikuumentunutta aivo-osastoa päädyin ompelemaan kasan perusvaatteita. Ei mitään kummallista ja ihan vaan tutuista kaavoista. Olipa ihanaa tietää mitä tekee ja mikä on seuraava työvaihe. Hieman lipesin aikomuksesta vain surautella sillä kokeilin ensimmäistä kertaa suoraan kaksoisneulalla kanttaamista. Noh, ei siitä ihan priimaa tullut, mutta kantti nyt kuitenkin.

Tässä Ketut ja pöllöt-kankaasta tehty Kisuliini  (Ottobre 4/12) Seliasta.

Tässä kuvassa housut pääsevät niin oikeuksiinsa, että kerronpa vaan kankaan olevan Selian  ja kaava Crowl and Roll (OB4/12)

Tässä body taas Kisuliinia ja ensimmäinen suoraan kaksoisneulalla tehty kattaus ikinä. Kädet tärisevät vielä tätä kirjoittaessa. Ja ompeluko ei ole jännää, häh? Bodyn kangas on Verson puodin Hurmuria. Kankaan vihreä oli yllättävän tumma, joten tuuppasin siihen keltaista kaveriksi ja surautin keltaiset pöökät kaveriksi. Hyvä tuli.

Metsolan kankaasta yökkäri. Kangas on ostettu kirpparilta ja en ole siitä oikein välittänyt. Tein yöppyrin. En tykkää vieläkään, mutta enhän minä U:ta öisin katsele. EDIT  Toivosiin, että pääsisin pian siihen vaiheeseen ettei minun tarvitsisi nähdä U:ta niin usein öisin.


Lopuksi jo aiemmin esiintyneet housut toisen bodyn kanssa. Kagas oli aluksi minusta hieman hailukka, mutta nyt tykkään siitä. Kesää kohti mennään.

Minulla on ongelma. Minun pitäisi ommella (tai siis olen jo ommellut) toiselle ompelevalle ihmiselle lahja ja huomaan kärsiväni suorituspaineista. Olen tarkastellut kätteni jälkiä useampaan otteeseen ja miettinyt onko tämä tarpeeksi hyvä, kelpaako? Vaikka tiedän kyllä ettei lahjan saaja varmasti syynää jokaista saumaa, mutta silti.....

Tavoite saavutettiin näillä ompeluilla. Kone lauloi ja pää ei tullut kipeäksi. Hyvä näin. Huomasin, että blogillani on tasan 40 lukijaa. Lämmin tervehdys kaikille uusille lukijoille!

10 kommenttia:

  1. Ihania vaatteita olet taas saanut aikaseksi!!! Minä niin haluun mun saumurin takasin huollosta, kankaat odottaa jo!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. Minun pitääkin huomenna putsailla saumuri oikein kunnolla ja vaihtaa neulat.

      Poista
  2. Iloisia perusvaatteita!
    Alimmainen body saa kivasti potkua keltaisesta.
    Toivottavasti yökkärin näkeminen olisi vähenemään päin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Yökkärin soisin näkeväni pikaisesti illalla ja aamulla meiluiten kuuden jälkeen :).

      Poista
  3. Ihania vaatteita. Ihailen kyllä sinua tosi kovasti, kun olet jaksanut pienen vauvan äitinä opetella tällaisen uuden taidon. Mulla ei onnistuisi. Ihan tämä perusarjen pyöritys riittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä taito on ollut ihana oppia ja luulen, että kyseessä on enemmänkin minun tapani rentoutua ja saada hetki omaa aikaa.

      Poista
  4. Ihania perusvaatteita! Minunki pitäs moisia (:

    Ja voin lohduttaa että itse luin joskus tutkimuksen jossa kerrottiin että naisen muistilla ja aivokapasiteetillä kestää kaksi vuotta synnytyksen jälkeen palautua. Ei siis vielä mitään hätää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, kiito tästä tiedosta. Minullahan on paljon toivoa, mutta odottavan aika on pitkä.

      Poista
  5. Ihanaa "perussettiä",itelläkin odottelee tuo kettu,pöllö ym. kaverukset vaatteiksi jalostumistaan :)

    VastaaPoista