Pimeyttä ja kurjuutta torjumassa

Minä olen yrittänyt olla välittämättä syksyn pimeydestä ja kurjuudesta. Täytyy sanoa, että tämä vuonna se on ollut keskimääräistä haastavampaa, kun joka tuutista puskee mustia uutisia. Maailmankaikkeus on tainnut vaan päättää kitkeä luonteestani ylettömän iloisuuden ja turhan hupsuttelun. Mutta minä pistän vastaan, jokaista huonoa lukemaani tai kuulemaani uutista vastaan olen päättänyt tehdä hyvän teon. Ihan pienikin riittää. Siinä saa maailmankaikkeus kärvistellä ja miettiä omaa toimintaansa, kun minä taistelen pimeyttä ja kurjuutta vastaan hyvällä. Ei se varmaan maailmanrauhaa saa aikaiseksi, mutta onpahan ainakin yritetty.

Olen minä ommellutkin, vähän ja kieroa, mutta ommellut. Lähinnä olen keskittynyt maailmansodan syttymiseen hamstraamalla ommeltavaa. Onpahan ainakin mitä tehdä, jos sellainen joskus tulee. Käsitöiden kanssa ei tunnu löytyvän kultaista keskitietä millään. Lisäksi edessäni tuntuu olevan loputon uusien tekniikoiden ja sitä kautta hankintojen suo. Nytkin ompelimossa odotellaan suursiivousta ja kangaspuiden siirtämistä sinne, nurkassa hikottelee nypläystyyny ja verkkokalvoilla siintelee jatkuva diasarja kansallispuvuista ja ryijyistä. Eläkeikää (tervettä sellaista) odotellessa.

Pyydän anteeksi kurjia kuvia. Nikon seikkailee maailmalla takuukorjauksessa ja aurinkokin tuntuu jättäneen meidät.

Silkkii ja ruskeaa kastiketta

Minulle soitti monta kertaa viikossa iloisella ja pirteällä äänellä lehtimyyjä. Joka kerta hän markkinoi minulle Glorian ruokaa ja viiniä tai Gloriaa luksuslahjojen  kanssa. Joka kerta sanon olevani sisäfilee ihmisen sijaan arkisen jauhelihakastikkeen laittaja, joten jätän tilauksen tekemättä.

Mutta sitten se kävi, kuten kankaidenkin kanssa selkärankani taipui ja tilasin lehden. Muutaman numeron luettuani tykästyin lehteen ja erityisesti sen kuviin. Minussa asunee siis syvällä piilossa silkkiin pukeutunut ruokahifistelijä, joka haaveilee viinimatkasta Italiaan ja seuraa samalla arkisen makaronilaatikon kypsymistä. Tilaus loppui ja koko jakson aikana tein lehdestä yhteensä yhden ruoan - pastaa sekin. Kyllä on surkeaa, jos kuudesta lehdestä ei tee kuin yhden ruuan. Mutta arjessa on vaikeaa kuvitella tekevänsä ankanrintaa tai pieniä makupaloja.

Nyt voin sanoa pirteällä lehtimyyjälle, että olen jo kokeillut palaa luksusta ja pysyin ruskeassa kastikkeessa. Taidan sijoittaa säästyneet kolikot käsityölehteen ja luksussuklaaseen.

Kokeilin uutta vetoketjun kiinnitystapaa tähän hupparin. Vetoketju on siis kantattu kiinni kantinkääntäjällä ja idea Facebookin ompeluryhmässä. Hyvä tuli. Lisäksi ompelin kesällä pituutta kasvaneelle Pääjohtajalle Ainolan Kalastaja-kankaasta ja Selian joustokollarista setin. Paidassa uusi luottokaava ja housuissa Saimit muutettuna sivusaumallisiksi ja taskutettuna.

Olen pitänyt kirjaa käsitöistäni tänä vuonna ja huppari oli sadas tuote. 

Maailman epävarmuudesta ja muutama poikeus

Viime aikoina on käynyt selväksi, että maailma on vallan epävarma paikka ja paljon voi tapahtua lyhyessäkin ajassa. Ihmisen ei auta kuitenkaan jäädä maahan makaamaan, vaan sopeutua. Julkisuudessa velloneesta keskustelusta voisin päätellä ettei se ole helppoa, ei edes maamme johdolle tai ehkäpä vähiten juuri heille.

Onneksi maailmassa on muutamia pysyviä asioita. Niitä tuntuu olevan ympärillämme tuskastuttavan paljon; aina tulee uusi salarakaskohublondi ja tositeevee, jossa ainakin pussataan humalassa. Ja sitten on ne mielensäpahoittajat, jotka tekstiviestillä lähestyvät lähimmäistään suivaantuneena lehtipuhaltimista tai maton tamppaamisesta sunnuntaina. Siinä ei paina maailman kriisit, leikkauslistat tai pakolaisuus, kun suomalainen ojentaa naapuriaan. Meidän perheessä tuntuu pysyvyyttä edustavan Herra Larry, joka uskollisesti kolkuttaa oveen säännöllisin väliajoin ja on se sitten tuttua ja turvallista, kun saa lastaan yötä myöden ulkona nukuttaa. Vaan ompelulla lähtee pienet pahat mielet ja ratkomalla loput. Näin se on.

Noshin kapeista poikainhousuista sain inspiraation kaavoittaa herra U:lle housut. Tällaiset niistä tuli. Ommeltu Selian jc:stä.

Poseeraukset ovat nykyään ihan huippuja.

Onnistuneesta kaavoituksesta hurmaantuneena ompelin toisetkin housut ja tuikkasin ihan ulkosaumat. Kyllä kelpaa.

Ja housuille kaveriksi raitapaita kyynärpaikoilla. Arvostan Noshissa sitä, että kaikki mätsää, vaikka sama se arjessa on, kun Herra Insinööri kiskoo pinojen ensimmäiset lapsen niskaan sävyistä välittämättä.

Ota kuva, kun mä irvistelen.

Melkein näitä ommellessa unohdin, että ratkoja on olemassa. Onneksi tänään palasin takaisin maanpinnalle katastrofiompeluksen myötä. Hätäiseen on kainalot kuivuneet neljässä tunnissa - mutta siitä lisää kunhan ensin toivun.

Supervoimaa putelista?

Maailma olisi huomattavasti parempi paikka, jos jokainen meistä omaisi kolmivuotiaan maailmankuvan ja itsevarmuuden. Herra U on vakuuttunut siitä, että isona hänestä kasvaa Hämähäkkimies tai dinosaurus. Toivon hartaasti, että ensimmäinen vaihtoehto olisi lähempänä totuutta. Mieluummin näen poikani viheltävän menemään sinisessä lycra-asussa kuin hampurilaisbaarissa tekohampaita kolistavana dinona.

Kahden tytön jälkeen on nautinnollista irtautua prinsessaleikeistä ja tempautuu testosteronia tihkuviin seikkailuihin. Harmillisesti luonneroolikseni on valikoitunut kuollut vihollinen, jonka suurin saavutus on korista ja anoa armoa. Toinen suosikkiroolikseni valikoitunut hahmo on pullea dinosaurus, joka ei jaksa edes juosta, saati pelastaa maailmaa. Herra U:lla taas on leikeissään käytössä kaikki superaseet, jotka maa päällään kantaa. Yhtään leikkipyssyä meille ei ole koskaan ostettu, mutta lapseni tekee sellaisen vaikka herneenpalosta. Se siitä asettomasta kasvatuksesta.

Näillä rooleilla lienee osuutta siihen, että olen päätynyt hankkimaan kuntosalikortin ja aloittanut epätoivoisen ja hikisen vyötärönmetsästyksen. Olen jopa oppinut nauttimaan liikunnasta ja en enää käytä kaikkia aikaani kanssakuntoilijoiden vaatteita ja niiden leikkauksia tarkkaillen. Katsotaan milloin ensimmäiset jumppatrikoot eksyvät paininjalan alle.

Selian Homemade hero-jersey oli kuin tehty herra A:lle. Päätin applikoida suoralla muutaman putelin raitatrikoolle, jonka ompelun oli taas merkkiä kohdistushelvetti.

Hihassa on tähti samasta kankaasta.

Ja taakse puteli.

Velour lienee poissa muodosta niin vähän sitä löytyy kaupoista. Minusta se on edelleen loistava housumateriaali!

ps. Ompelijaksi, joka inhoaa raitoja paininjalan alle eksyy todella paljon raitaa....

Katumusta tai oppimistilanne

Kyllä olin tyytyväinen mieheni hääpäivälahjaan, ainakin ensimmäiset kaksi viikkoa. Enää en pidä ideaani lähes lainkaan nerokkaana, saati ovelana. Kyllä on kuukausi ihan liikaa remonttia ja loppua ei näy. Harmillisesti vastuunkantajana ei ole Herra Insinööri, joka tuskin olisi repinyt keittiön yläkaappeja seinästä ja irroittanut astinlautoja portaista. Mutta mitäpä tähän voi sanoa, tilanteet vai johtivat toisiin ja nyt meillä on uudet portaat ja keskeneräinen keittiöhässäkkä ilman yläkaappeja. Ei ole iltaisin tarvinnut hakeutua ompelimoon, kun kädet on täynnä laastia ja suteja.

Yritän ensi vuonna muistaa ostaa kauluspaidan tai Bossin dödön, sekä kirjoittaa kauniin kortin, jossa vilisee ylisanoja. Itseni tuntien vuodessa ehdin unohtaa tämänkin vaiheen ja ostan taas jotain vänkää ja omaperäistä. Tänään minun olisi pitänyt hioa seinää, mutta karkasin ompelemaan. Pakko oli käydä kokeilemassa osaanko enää saumuroida tai kantata. Osasinhan minä, joten voin nyt jatkaa remontointia ja unelmointia kaaoksen taltuttamisesta.

Teemaan sopien seinään iskettiin valmistuneet vaatteet maalarinteipillä. Paidassa kokeiltiin Raide-kaavaa ja housut muokatut Saimit.

Supermiehen suosikkikangas.

Ja välittömästi päällä.

 

Jatkan mantran luettelemista "Tämä remontti valmistuu, tämä on vain väliaikaista".

Pientä pintaremonttia

Minä en saanut tänäkään kesänä kesäkeittiötä, koska maailmankaikkeuden kaikki sade päätti löytää Suomeen. Loman viimeisen viikon kiljuessa nurkan takana, päätin saada edes jotain uutta kotiin. Oikeastaan menin fiilistelemään rautakaupan alennusmyyntejä ilman suuria hankintalistoja. RAutakaupan alet ovat minusta aivan parhaita ja voittavat kaikki vaatekauppojen alet ja hullut päivät mennen tullen. Mutta kuten arvata saattaa ei tilanne päättynyt fiilistelyyn.

Hetken kuluttua marssin ulos kaupasta mukanani 18l seinämaalia, muutama litra lattiamaalia ja sekalainen sarja suteja. Saattoi mennä överiksi, mutta säästö oli merkittävä, koska kaikki tuotteet olivat alennettuja. Mieheni oli todella otettu ja yllättynyt hääpäivälahjastaan, jonka varjolla kannoin eteiseen täyteen remonttivälineistöä. Kyllä on avioliittoa taas voideltu, kun Insinööri on saanut vaimon hellässä ohjauksessa sutia uutta väriä seinään. Suosittelenkin tätä Tee se itse remontti-lahjaa kaikille miehille. Ei tarvitse odottaa, että puoliso innostuisi, kun ostaa maalia, jossa päiväys on muutaman kuukauden sisään. Kyllä alkoi ripeästi seinät vaaleta.

Nyt on sitten maalattu ja sudittu. Onneksi maailmankaikkeudella on silmää huumorille ja kesän ainoat hellepäivät osuivat meidän remonttiviikkoon. 

Meidän alueen ompeluryhmässä on jo kolmen vuoden ajan muistettu pienellä lahjalla jokaista syntyvää vauvaa. Surkastuneet munasoluni huusivat hoosiannaa minun ommellessa pientä bodya ja housuja. Lisäksi olen katkera siitä, että en kolme vuotta sitten osannut ommella mitään näin siistiä.

Ja sen vaan sanon, että kerrankin raidat kohdistuivat ja nämä ovat varmaan ensimmäiset vaatteet koko ompelu-uralla, joissa en ratkonut senttiäkään. Onneksi tiedän tämän olevan yhtä harvinaista kuin lottovoiton, ja en naputellut  vielä ratkoja-armeijaani huuto.net:iin myyntiin. Mutta yhden lähetin lahjan kylkiäisinä ompeluystävälle...

Remontti vie ompeluajatukset ja kangasrahat. Hyvä niin, koska ylituotanto ongelma helpottuu ja minä pysyn tekemisen syrjässä kiinni.

ps. Maailmassa ei ole sellaista asiaa kuin pieni pintaremontti.

Ompelijan itsetunto

Ihmisen itsetunto on jännittävä asia. Usein pystyn analyyttisesti ja melko realistisesti ajattelemaan mihin rahkeeni riittää. Sitten on niitä päivä, joskin harvoin, kun minua vaivaa yltiöpäinen optimismi. Ja maailmankaikkeus, jonka toimilla on minusta hyvin vähän tekemistä oikeudenmukaisuuden tai järjen kanssa, onnistuu järjestämään minulle näille päiville mahdottomasti haasteita. Eräänä tällaisena "pystyn melkein mihin vaan"-päivänä ystäväni pyysi minua ompelemaan mekon. Huomasin vastaavani kyllä ennen ajattelua ja se oli virhe.
 

Malliksi sain valmismekon kuvan ja siitä minä sitten lähdin kaavaa suhraamaan. Kaavoitus, josta tässä kohtaa yleensä puhutaan, kuulostaisi liian hienolta. Kamalaa suhraamista ja mittailua - ärsytystä ja muutama kirosana. Ompelukin takkusi ja sain purkaa niin, että yksi uskollisimmista Rouva Ratkojista katkesi, mutta mekko siitä lopulta syntyi. Valmiista mekosta lähetin kuvan ystävälleni ja vastaus oli rehellinen; "En tiedä onko tuo kuitenkaan mun juttu". Kyllä jouduin nielemään oman kaikkivoipaisuuteni ja turhantärkeyteni nielusta alas ja istumaan hiljaisena ompelukoneen eteen.

 Edelleen arvostan ystäväni rehellisyyttä ja tulipahan opittua läksy niin omasta kaikkivoipaisuudesta ja höveliydestä. Mutta kaikista eniten arvostan ystävääni, joka ei ottanut mekkoa omaan kaappiin vain siksi ettei minulle tule paha mieli. Nyt minulla on kiva taskumekko ja hyvä kaava. Ja ehkä aika paikkaa ompelijan henkiset kolhutkin.

Tässäpä tämä mekko. Ja taskuihin rakastuin.

Kolme tuntia myöhemmin pystyy tilanteelle jo hymyilemään.

Koska olen miehelleni luvannut ommella tarpeeseen, joskin tarpeitahan on monenlaisia ja ne ovat alati vaihtuvia, olen joutunut neulomaan ompeluhimoon. Perjantaina kuitenkin Facebookin ompeluryhmässä heitettiin haaste, jossa piti hakea netistä kuva ja inspiroitua. Tällainen mekko siitä syntyi ja alla olevasta kuvasta näet myös inspiraationi lähteen, joka on siis Lumoan mekko.

 

 

Nyt on tarpeet täytetty tällä erää ja jatkan neulomista. Nuolen mekkohaavoja hetken ja ompelen itselle syksyyn muutaman mekon. Ja olen pahoillani, että joudutte tyytymään kännykkäkuviin. Meidän uusi Nikon lähti takuukorjaukseen. Epäilen, että siihen oli asennettu liian voimakas apinasuodatin ja se lopetti kuvien ottamisen sopivasti kesälomamatkalla. Maailmankaikkeus.