Uuteen vuoteen

Naistenlehtien kansia lukemalla saa hyvän kuvan siitä, mitä jokainen itseään arvostava nainen lupaa uutenavuotena tähtisadetikun loisteessa. Laihdutusta, laihdutusta ja laihdutusta. Joka tammikuu aloitamme vimmaisesti juoksemaan rantakunnon perässä, kyllä on rasittavaa hommaa. Minä yritän yhä vaan löytää kohtuutta ja liikunnan iloa, joka syksyllä löytyikin, mutta katkesi keuhkokuumeeseen.

Viime aikoina olen todennut ompeluksistaan olevan ylituotantoa. Miksi himo-ompelija on saanut kitukasvuisen jälkeläisen, jonka pituuskasvu muistuttaa vaivaiskoivun kehitystä. En kyllä opi koskaan maailmankaikkeuden huumorintajua. Mutta ei hätää, koska lapsen komero on täynnä, voi heittäytyä omien vaatteiden ompeluun. Olen yrittänyt viime viikkoina kaavoittaa itselleni peruspaitakaavaa ja sen variaatioita. Kyllä ei ole helppoa sekään homma, että istuvaa ja rentoa ompelisi.

Ja lopuksi I love sava-kankaasta ommeltu "wannabe Marimekko"-kolttu.

Ja seuraavaksi hieman muokattuna sama kaava.

Seuraavaksi isketään alaosan kimppuun.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Terveyttä ja laskeutumista jouluun

Minä olen ihminen, joka kehuskelee voimillaan. Tiedättehän tyypin, joka työntää yksin auton pois lumihangesta, ryymsteeraa ilman apua ja kantaa kaksi lasta ja kauppakassit sisäisesti kiroillen autoon. Lisäksi vihaan sairastamista ja jään pois töistä vain pakon edessä.

Sellaisille ihmisille maailmakaikkeus pitää oppitunteja ja osa meistä joutuu tukiopetukseen jästipäisyyttään. Minä olen ollut kahden viikon intensiivikurssilla ja nyt alkaa valjeta flunssan ja todellisen keuhkotaudin ero. Voin sanoa, että keuhkokuume ajaa tälläisen tarmokkaan naisihmisen alle kahdessa vuorokaudessa konttaavaksi, huumorintajuttomaksi ihmisraunioksi. Onneksi maailmassa on äidit, jotka tulevat ja vievät ärsyttävän itselliset tyttärensä lääkäriin ja pakottavat lepäämään. 

Mutta voiko tauti osua pahempaan saumaan, kuin joulunalusaikaan. En nyt ihan keksi, kun häätkin on juhlittu. Tänä vuonna internetin ihmeellinen kauppataivas tarjoaa perheemme joululahjat ja ensi vuonna panostetaan itsetehtyihin. Onneksi sain ommeltua edes yhden paidan ja muutaman yllätyslahjan - jotka voinkin paljastaa vasta aattoillan jälkeen, koska epäilen saajien kurkkivat tänne. 

 

Tässä omalle supersankarille paita, jonka silityskuvan sain hyvältä ompeluystävältä.

Ja sitten Selian sienistä tehty tarhapusero.

Maatessa on hyvää aikaa neuloa ja ensimmäistä kertaa ikinä neuloin itselle villatakin. Ja yllätyin itsekin värivalinnastani, joka on aika kirkas ihmiselle, joka pukeutuu lähinnä vaalean mustaan ja tumman mustaan.

Ihmisen piti elää neljäkymmentä vuotta oppiakseen, että villatakin voi neuloa kokonaan pyöröpuikoilla ja ilman osien yhdistelyä. Olisipa joku kertonut tämän minulle aikaisemmin!

Pimeyttä ja kurjuutta torjumassa

Minä olen yrittänyt olla välittämättä syksyn pimeydestä ja kurjuudesta. Täytyy sanoa, että tämä vuonna se on ollut keskimääräistä haastavampaa, kun joka tuutista puskee mustia uutisia. Maailmankaikkeus on tainnut vaan päättää kitkeä luonteestani ylettömän iloisuuden ja turhan hupsuttelun. Mutta minä pistän vastaan, jokaista huonoa lukemaani tai kuulemaani uutista vastaan olen päättänyt tehdä hyvän teon. Ihan pienikin riittää. Siinä saa maailmankaikkeus kärvistellä ja miettiä omaa toimintaansa, kun minä taistelen pimeyttä ja kurjuutta vastaan hyvällä. Ei se varmaan maailmanrauhaa saa aikaiseksi, mutta onpahan ainakin yritetty.

Olen minä ommellutkin, vähän ja kieroa, mutta ommellut. Lähinnä olen keskittynyt maailmansodan syttymiseen hamstraamalla ommeltavaa. Onpahan ainakin mitä tehdä, jos sellainen joskus tulee. Käsitöiden kanssa ei tunnu löytyvän kultaista keskitietä millään. Lisäksi edessäni tuntuu olevan loputon uusien tekniikoiden ja sitä kautta hankintojen suo. Nytkin ompelimossa odotellaan suursiivousta ja kangaspuiden siirtämistä sinne, nurkassa hikottelee nypläystyyny ja verkkokalvoilla siintelee jatkuva diasarja kansallispuvuista ja ryijyistä. Eläkeikää (tervettä sellaista) odotellessa.

Pyydän anteeksi kurjia kuvia. Nikon seikkailee maailmalla takuukorjauksessa ja aurinkokin tuntuu jättäneen meidät.

Silkkii ja ruskeaa kastiketta

Minulle soitti monta kertaa viikossa iloisella ja pirteällä äänellä lehtimyyjä. Joka kerta hän markkinoi minulle Glorian ruokaa ja viiniä tai Gloriaa luksuslahjojen  kanssa. Joka kerta sanon olevani sisäfilee ihmisen sijaan arkisen jauhelihakastikkeen laittaja, joten jätän tilauksen tekemättä.

Mutta sitten se kävi, kuten kankaidenkin kanssa selkärankani taipui ja tilasin lehden. Muutaman numeron luettuani tykästyin lehteen ja erityisesti sen kuviin. Minussa asunee siis syvällä piilossa silkkiin pukeutunut ruokahifistelijä, joka haaveilee viinimatkasta Italiaan ja seuraa samalla arkisen makaronilaatikon kypsymistä. Tilaus loppui ja koko jakson aikana tein lehdestä yhteensä yhden ruoan - pastaa sekin. Kyllä on surkeaa, jos kuudesta lehdestä ei tee kuin yhden ruuan. Mutta arjessa on vaikeaa kuvitella tekevänsä ankanrintaa tai pieniä makupaloja.

Nyt voin sanoa pirteällä lehtimyyjälle, että olen jo kokeillut palaa luksusta ja pysyin ruskeassa kastikkeessa. Taidan sijoittaa säästyneet kolikot käsityölehteen ja luksussuklaaseen.

Kokeilin uutta vetoketjun kiinnitystapaa tähän hupparin. Vetoketju on siis kantattu kiinni kantinkääntäjällä ja idea Facebookin ompeluryhmässä. Hyvä tuli. Lisäksi ompelin kesällä pituutta kasvaneelle Pääjohtajalle Ainolan Kalastaja-kankaasta ja Selian joustokollarista setin. Paidassa uusi luottokaava ja housuissa Saimit muutettuna sivusaumallisiksi ja taskutettuna.

Olen pitänyt kirjaa käsitöistäni tänä vuonna ja huppari oli sadas tuote. 

Maailman epävarmuudesta ja muutama poikeus

Viime aikoina on käynyt selväksi, että maailma on vallan epävarma paikka ja paljon voi tapahtua lyhyessäkin ajassa. Ihmisen ei auta kuitenkaan jäädä maahan makaamaan, vaan sopeutua. Julkisuudessa velloneesta keskustelusta voisin päätellä ettei se ole helppoa, ei edes maamme johdolle tai ehkäpä vähiten juuri heille.

Onneksi maailmassa on muutamia pysyviä asioita. Niitä tuntuu olevan ympärillämme tuskastuttavan paljon; aina tulee uusi salarakaskohublondi ja tositeevee, jossa ainakin pussataan humalassa. Ja sitten on ne mielensäpahoittajat, jotka tekstiviestillä lähestyvät lähimmäistään suivaantuneena lehtipuhaltimista tai maton tamppaamisesta sunnuntaina. Siinä ei paina maailman kriisit, leikkauslistat tai pakolaisuus, kun suomalainen ojentaa naapuriaan. Meidän perheessä tuntuu pysyvyyttä edustavan Herra Larry, joka uskollisesti kolkuttaa oveen säännöllisin väliajoin ja on se sitten tuttua ja turvallista, kun saa lastaan yötä myöden ulkona nukuttaa. Vaan ompelulla lähtee pienet pahat mielet ja ratkomalla loput. Näin se on.

Noshin kapeista poikainhousuista sain inspiraation kaavoittaa herra U:lle housut. Tällaiset niistä tuli. Ommeltu Selian jc:stä.

Poseeraukset ovat nykyään ihan huippuja.

Onnistuneesta kaavoituksesta hurmaantuneena ompelin toisetkin housut ja tuikkasin ihan ulkosaumat. Kyllä kelpaa.

Ja housuille kaveriksi raitapaita kyynärpaikoilla. Arvostan Noshissa sitä, että kaikki mätsää, vaikka sama se arjessa on, kun Herra Insinööri kiskoo pinojen ensimmäiset lapsen niskaan sävyistä välittämättä.

Ota kuva, kun mä irvistelen.

Melkein näitä ommellessa unohdin, että ratkoja on olemassa. Onneksi tänään palasin takaisin maanpinnalle katastrofiompeluksen myötä. Hätäiseen on kainalot kuivuneet neljässä tunnissa - mutta siitä lisää kunhan ensin toivun.

Supervoimaa putelista?

Maailma olisi huomattavasti parempi paikka, jos jokainen meistä omaisi kolmivuotiaan maailmankuvan ja itsevarmuuden. Herra U on vakuuttunut siitä, että isona hänestä kasvaa Hämähäkkimies tai dinosaurus. Toivon hartaasti, että ensimmäinen vaihtoehto olisi lähempänä totuutta. Mieluummin näen poikani viheltävän menemään sinisessä lycra-asussa kuin hampurilaisbaarissa tekohampaita kolistavana dinona.

Kahden tytön jälkeen on nautinnollista irtautua prinsessaleikeistä ja tempautuu testosteronia tihkuviin seikkailuihin. Harmillisesti luonneroolikseni on valikoitunut kuollut vihollinen, jonka suurin saavutus on korista ja anoa armoa. Toinen suosikkiroolikseni valikoitunut hahmo on pullea dinosaurus, joka ei jaksa edes juosta, saati pelastaa maailmaa. Herra U:lla taas on leikeissään käytössä kaikki superaseet, jotka maa päällään kantaa. Yhtään leikkipyssyä meille ei ole koskaan ostettu, mutta lapseni tekee sellaisen vaikka herneenpalosta. Se siitä asettomasta kasvatuksesta.

Näillä rooleilla lienee osuutta siihen, että olen päätynyt hankkimaan kuntosalikortin ja aloittanut epätoivoisen ja hikisen vyötärönmetsästyksen. Olen jopa oppinut nauttimaan liikunnasta ja en enää käytä kaikkia aikaani kanssakuntoilijoiden vaatteita ja niiden leikkauksia tarkkaillen. Katsotaan milloin ensimmäiset jumppatrikoot eksyvät paininjalan alle.

Selian Homemade hero-jersey oli kuin tehty herra A:lle. Päätin applikoida suoralla muutaman putelin raitatrikoolle, jonka ompelun oli taas merkkiä kohdistushelvetti.

Hihassa on tähti samasta kankaasta.

Ja taakse puteli.

Velour lienee poissa muodosta niin vähän sitä löytyy kaupoista. Minusta se on edelleen loistava housumateriaali!

ps. Ompelijaksi, joka inhoaa raitoja paininjalan alle eksyy todella paljon raitaa....

Katumusta tai oppimistilanne

Kyllä olin tyytyväinen mieheni hääpäivälahjaan, ainakin ensimmäiset kaksi viikkoa. Enää en pidä ideaani lähes lainkaan nerokkaana, saati ovelana. Kyllä on kuukausi ihan liikaa remonttia ja loppua ei näy. Harmillisesti vastuunkantajana ei ole Herra Insinööri, joka tuskin olisi repinyt keittiön yläkaappeja seinästä ja irroittanut astinlautoja portaista. Mutta mitäpä tähän voi sanoa, tilanteet vai johtivat toisiin ja nyt meillä on uudet portaat ja keskeneräinen keittiöhässäkkä ilman yläkaappeja. Ei ole iltaisin tarvinnut hakeutua ompelimoon, kun kädet on täynnä laastia ja suteja.

Yritän ensi vuonna muistaa ostaa kauluspaidan tai Bossin dödön, sekä kirjoittaa kauniin kortin, jossa vilisee ylisanoja. Itseni tuntien vuodessa ehdin unohtaa tämänkin vaiheen ja ostan taas jotain vänkää ja omaperäistä. Tänään minun olisi pitänyt hioa seinää, mutta karkasin ompelemaan. Pakko oli käydä kokeilemassa osaanko enää saumuroida tai kantata. Osasinhan minä, joten voin nyt jatkaa remontointia ja unelmointia kaaoksen taltuttamisesta.

Teemaan sopien seinään iskettiin valmistuneet vaatteet maalarinteipillä. Paidassa kokeiltiin Raide-kaavaa ja housut muokatut Saimit.

Supermiehen suosikkikangas.

Ja välittömästi päällä.

 

Jatkan mantran luettelemista "Tämä remontti valmistuu, tämä on vain väliaikaista".